Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä

Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen toiseuden monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta, tänä vuonna helmikuussa, kirjoitin samanaikaisesti ja kaikin käpälin  tutkimussuunnitelmaa nuorten syrjäytymisen tutkimusta varten.  Ajattelin, että blogin kirjoittaminen innostaisi minua tutkimussuunnitelman hiomisessa ja pitäisi vireessä. Näin on käynytkin, ainakin omasta mielestäni. Lähdin liikkeelle henkilökohtaisista kokemuksista. Miksi ei, koska fenomenologinen  lähestymistapa on tutkimukseni ydintä. Syrjäytyminen on aiheena minulle tärkeä myös sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Kirjoittaminen on auttanut jäsentämään ajatuksiani ja lähestymään teemaa omasta näkökulmastani. Pohdiskeluissa olen toisinaan ”syrjäytynyt” myös muille lakeuksille, kuten Emily Dickinsonin runojen kääntämisen ääreen. Sekin käy. Tammikuussa nyt aloitan virallisesti jännittävän ja uuden elämänvaiheen: väitöskirjatyöni Jyväskylän yliopistossa. Olen ollut onnekas – taivaankappaleet ova...

  ”Kadotettuja poikia” ja ”sadunkertojaa” etsimässä     & muita ihania ajatuksia       Photo: Ron Lach. Pexels.com Transsendentalismi, 1800-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa syntynyt ajattelusuuntaus, on yllättävän ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. Sen perusajatus on yksinkertainen mutta syvällinen: usko yksilön intuitioon , henkilökohtaiseen kokemukseen, yhteyteen luonnon kanssa, irtautuminen   yhteiskunnan rajoittavista rakenteista ja auktoriteeteista. Erityisesti nuoret kokevat yhä voimakkaammin, että perinteiset auktoriteetit —koulutus, työelämä, uskonto— eivät enää puhu heidän kieltään. Yksinkertaisuuden voima Henry David Thoreau on tunnettu teoksestaan  Walden (1854), josta katkelma:   ”Mennessämme metsään, puhumme vähemmän ja tarkkaamme enemmän. Luonto ei ole ihmiselle vain paikka, jossa hän elää, vaan se on hänen ikuisen elämänsä peili. Tämä yksinkertainen elämä on saanut minut näkemään, kuinka ...

  Kirjoittelen tätä syyslomalta.  Puolisoni, kuninkaani, on ylitöissä — tai ainakin hän on sitä mieltä, että on. Kotona keinuvassa valtakunnassaan, kädessään Taikuri Samsungin kiiltävä taikakirja. Siinä hän sitten tarkistaa, miten maailma ympärillä makaa. Varmaankin samalla tavalla kuin eilen.      Pixabay. Kuvalla huomio.  😉 Istun vastapäätä ja tuijotan monalisamaisesti häntä kuin opettaja konsaan ”connecting people”. Yritän muistaa olevani lomalla. Kymmenen minuutin kuluttua huomautan ystävällisesti: "Kulta, älä fubbaa."                                                  Photo:  Pexels.  Anna Urlapova.  Jos et tiedä, mitä fubbaus tarkoittaa (ei hänkään tiennyt) niin se on kuin olisi reissussa ilman lippuja, että minnekäs olikaan matka.  Se on kuin vetäytyisi puhelimen näytön sisään, kun kaikki muut ympärillä ova...

In English below Emily Dickinsonin (1830 – 1886) mystinen runoilijahahmo on kiehtonut tutkijoita sukupolvesta toiseen. Hänen runonsa ovat moniulotteisia: näennäisen leikkisiä, mutta silti syvällisiä ja nerokkaita. Lukijat löytävät niistä lohtua, voimaa ja mieltä hoitavia elementtejä. Yli kulttuuri- ja aikarajojen Emily Dickinson on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista runoilijoista. Dickinsonin mahdollisista mielenterveyshäiriöistä on spekuloitu paljon.  Hänen eristäytymisensä alkoi vuonna 1864 hänen ollessaan noin 30-vuotias, ja se jatkui hänen kuolemaansa asti 55-vuotiaana.  Tänä aikana hän pukeutui vain valkoisiin eikä koskaan poistunut huoneestaan. Kuten nykypäivän hikikomorit, myös Dickinson tarvitsi eristäytymiselleen  mahdollistajan – perheensä tuen. Hänen hyvä yhteiskunnallinen asemansa antoi hänelle etuoikeuden vetäytyä. Dickinson ei ottanut vieraita vastaan ja eristäytymisen äärimmäisyyttä kuvaa se, ettei hän osallistunut edes isänsä  hautaja...

In English below. Nyt kun kirjoitan tätä, on elokuun 3. päivä. Koulut ovat kohta alkamassa. Erityisopettajana ajatukseni kääntyvät niihin oppilaisiin, joilla on vaikeuksia tulla kouluun ja jotka haluavat jäädä kotiin. Syitä voi olla monia.  Laajemmin ajatellen, mietin myös niitä nuoria, jotka eivät koe selviytyvänsä tässä ajassa ja haluavat astua sivuun. Yhtenä syrjään astumisen muotona on käsite komeroituminen, alkujaan hikikomori. Hikikomori on 2000-luvun ilmiö, joka on peräisin Japanista. Hikikomorilla tarkoitetaan äärimmäisellä tavalla yhteiskunnasta vetäytynyttä henkilöä. Tyypillinen hikikomori eristäytyy kotiinsa, jopa yhteen huoneeseen, ja hänen ruokkimisestaan huolehtivat usein vanhemmat. Dr. Sachiko Horiguchi , kulttuuri- ja lääketieteellinen antropologi Temple University Japanissa, esittää kaksi pääajatuslinjaa hikikomorin sosiaalisille selityksille: Yhteiskunnan ongelmat : perhetaustat, koulukiusaaminen, opiskelupaineet, kaupungistuminen, nuorten epävarma...

  Small poems about great things, born from reading Lauri Rauhala's holistic understanding of experience. Studying during the summer is a real challenge. 😛 After the poem, a few more "serious thoughts".                                   Photo: Tarron Elliot. Pixabay. Four freedoms, four reasons My body is but dust. It does not belong to me. My spirit is the light of the stars. It is eternally mine. My freedoms are four birds, four colours that carry my heart, for whom I am here. One is red. It is emotion, the warmth of the sun. One is white. It is faith, the silent wind. One is blue. It is intuition, the glimmer of the sea. One is black. It is knowledge, the everlasting rock. Philosophies from different eras offer their time-bound answers to eternal fundamental questions about the purpose of life, but the world does not come fully complete (Rauhala, 2009, pp. 184–185). Amidst ...

In English below. Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä. Kirjoitan kuudennessa postauksessani itselleni tärkeästä runouden ja taiteen toiseudesta, ylivoimaisuudesta ja ylivertaisuudesta, subjektiivisen kokemuksen ylittämisestä, jota voidaan myös tieteenfilosofisia menetelmiä käyttäen fenomenologisesti – siis turvallisestikin 😉 – lähestyä. Tämä blogitekstini sai alkunsa tämänaamuisesta ajatelmastani: Orkidea ei kaipaa siipiä, eikä tuuli pohdi kulkuaan, mutta ihminen on ikuisesti halujensa orja ja kysymystensä vanki. Miten olla, miten elää? Tuleeko minusta joskus onnellinen? Ihmisen peruskysymykset, kun hän pohtii olemassaoloaan, liittyvät merkityksiin ja kaiken tarkoitukseen, identiteettiin, kuolemaan, hyvän ja pahan kamppailuun. Ne liittyvät hyvin usein onnen kokemukseen ja kärsimyksen tarkasteluun, uskontoon, uskomuksiin...

When the wind dozes in the embrace of the tree, and the birds fall asleep side by side, silence begins its lonely, melancholic song. Sleep, sleep, oh beloved wind, rest, oh gentle birds, I had already laid bare my heart for the arrival of mournful songs. When the wave settles in the embrace of the shore, and the stars remain eternally silent, a person understands his lonely, solitary journey. Sleep, sleep, oh beloved wave, rest, oh gentle stars, I had already laid bare my heart for the arrival of farewell songs.                        Photo: Ainasylvia Kari, 2016. Internal voice refers to a person's ability to listen to their own thoughts, feelings, and intuition. When a person listens to themselves, they turn inward, seeking to understand their own experience and inner world. A well-known saying suggests that the kingdom of heaven is present within each of us. What happens then when a person listens ...

In English below. Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä. Kirjoitan neljännessä postauksessani perimmäisestä kysymyksestä, joka on ollut minulle runoilijan matkallani yksi keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja innoittajista, mutta jota on mielenkiintoista lähestyä myös fenomenologian silmälasien takaa. En ole juuri mitään, ajatusteni tuoma, elämän viemä, ja vailla yhtään laistani, sillä yksin on jokainen, sillä jokainen on mysteeri itselleen. Vähänpä olen, kaksi kaipaavaa kättä, jotka kohottuvat sydämestäni, kumpikin eri suuntiin, kumpikin etsien omaansa, koskaan löytämättä. Unieni vertainen, arvoituksin puettu, kaksi silmää maailman sumussa, kaksi satua, jotka ammoin olivat yhtä, kenties niin. Ihminen on aina etsinyt vastausta kysymykseen ”Kuka minä olen? Matka on pitkä. Se on tarpeellinen ja turha, kaun...