Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä

  Mitä sinulle tulee nuoruudesta mieleen, ensimmäiseksi? Minulle tulee mieleen Nuoruustango – Anu Kaipaisen 15-vuotiaana kirjoittama runo, jonka Kaj Chydenius ihanasti sydämiimme asti sävelsi. Nuoruus on siinä jotain kaunista, kiihkeää ja ainutkertaista. Aikaa, jolloin tullaan omaksi itsekseen.   Toisekseen minulle tulee mieleeni rakkaan tyttäreni ja hänen armaansa häät viime viikonlopulta. Miten kauniita he ovatkaan, miten rakastuneesti ja kaiken näkevin, vilpittömin silmin toisiaan katselevat. Onnesta pakahtaa äidin sydän. Kolmannekseen olen viime kevään ja kuluneen kesän aikana alkanut pohtia nuoruutta  yhteiskunnallisesta näkökulmasta, erityisesti kohtaamisen ja nuorille suunnattujen palvelujen kautta. Olen haastatellut nuoria heidän syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden kokemuksistaan. Näissä kohtaamisissa on noussut esiin kysymyksiä, joita olisi syytä pysähtyä pohtimaan,  etenkin päätöksenteon tasolla. 18-vuotias on Suomessa täysi-ikäinen ja samalla nuorisolain tar...

Holistic Insights into Young Adults’ Social Exclusion:  A Systematic Literature Review Aunimarjut Kari, University of Jyväskylä, Finland Supervisors, University of Jyväskylä, Finland Kati Vasalampi, assosiate professor Anna Rönkä, professor Tuomo Virtanen, senior lecturer Research Questions How do situationality, consiousness, and embodiment appear in recent research on youth social exclusion? What coping strategies do young adults use? Theoretical Framework The study is grounded in Lauri Rauhala’s (2005, 2014) theory of the regulative situational circuit, which conceptualises human experience as an integration of situational, consciousness-based, and embodiment-based dimensions. This holistic approach enables the examination of how meaning-making and life situations interact in shaping experiences of social exclusion. Methodology A systematic literature review was conducted including 26 peer-reviewed studies, published between 2019 and March 2025. Databases: international ...

 English version below Tapaat tutun ihmisen pitkästä aikaa ja aurinkoinen hymy nousee kasvoillesi. – No mutta hei! Mitä sulle kuuluu? Vaistomaisesti odotat yhtä ihastunutta kohtaamista, ja usein se sitä onkin – ainakin hetken. Vaihdetaan muutama sana, todetaan ettei olla nähty vähään aikaan, ja yritetään paikantaa milloin viimeksi. Sitten se tulee. Kotiin tässä menossa. Perhe odottaa autossa. Palaveri alkoi minuutti sitten. Elämää ehdittävänä aina johonkin. Tai koetat soittaa ystävälle, joka sitten lopulta vastaa viestillä, koska ei ehdi puhua. Palataan paremmalla ajalla. Kuva: Pexels, senanur ulusoy Kuinka monta kertaa kiire on tullut väliin? Eikä siinä mitään – kiire pitää projektit kasassa. Silti jää kysymys: mitä me oikeastaan menetämme, kun kiireestä tulee oletusarvo? Kiire ei ole vain ajan puutetta. Se on tapa olla kohtaamatta.       Kuva: Scot D. Clary, Linkedin. Martin Heidegger  kirjoitti, että ihminen ei ole ensisijaisesti kiireinen olento, vaan se...

Reilusti vuosi tohtorikouluttavana takana. Ja jää sitä vissiin tulevillekki vuosille. Erityisesti tuntuu mahevalta, että ensimmäine paperi on päästetty etteenpäin. Tuoreeks terveeks, tulis nyt ees tulevaks vuueks. Ei pijä liikaa huokasta. Mutta kyllähä se kieltämättä helepottaa. Monta esitystäki on jo pijetty. Ainaki kolome.   Just. 🙈 Ehkä siittä sen ten minutes (seconds) seleviijää. Seuraavaks pitäs löytää nuoria, jokka halluis iha vappaaehtosesti osallistua haastattelututkimukseen.  Et nää sattus tietämään? Mukavaha se olis luvata osallistumispalikkijotaki, mutta tullee se verottaja siihenki välliin. Jotaki😄 Kiitos ku lukkiit tähä asti. Ollaa kohta puolivälisä. 👍 Tässä yks pääsijäisen päivä (ku en viittiny myötääsä lukija)  selasin vaa tietokonetta. Tullu vuojen aikana eräski tiedosto ladattua. Tuli vastaan jenna.docx. Ja sehä oliki l ö y t ö. Rauhala avvautu mulle iha että whaat?? Mite mää en oo ite tätä näin älynny. No, parempi nyt ku ei nyttenkään. Siinäpä ne o...