Orgidea – hitunen jumalallista – Orchid – a touch of the divine
In English below. Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä. Kirjoitan kuudennessa postauksessani itselleni tärkeästä runouden ja taiteen toiseudesta, ylivoimaisuudesta ja ylivertaisuudesta, subjektiivisen kokemuksen ylittämisestä, jota voidaan myös tieteenfilosofisia menetelmiä käyttäen fenomenologisesti – siis turvallisestikin 😉 – lähestyä. Tämä blogitekstini sai alkunsa tämänaamuisesta ajatelmastani: Orkidea ei kaipaa siipiä, eikä tuuli pohdi kulkuaan, mutta ihminen on ikuisesti halujensa orja ja kysymystensä vanki. Miten olla, miten elää? Tuleeko minusta joskus onnellinen? Ihmisen peruskysymykset, kun hän pohtii olemassaoloaan, liittyvät merkityksiin ja kaiken tarkoitukseen, identiteettiin, kuolemaan, hyvän ja pahan kamppailuun. Ne liittyvät hyvin usein onnen kokemukseen ja kärsimyksen tarkasteluun, uskontoon, uskomuksiin...