Emily Dickinson − Oman aikansa hikikomori – The hikikomori of her time – Part II

In English below

Emily Dickinsonin (1830–1886) mystinen runoilijahahmo on kiehtonut tutkijoita
sukupolvesta toiseen. Hänen runonsa ovat moniulotteisia: näennäisen leikkisiä,
mutta silti syvällisiä ja nerokkaita. Lukijat löytävät niistä lohtua, voimaa ja mieltä
hoitavia elementtejä. Yli kulttuuri- ja aikarajojen Emily Dickinson on yksi
kaikkien aikojen rakastetuimmista runoilijoista.

Dickinsonin mahdollisista mielenterveyshäiriöistä on spekuloitu paljon. 
Hänen eristäytymisensä alkoi vuonna 1864 hänen ollessaan noin 30-vuotias,
ja se jatkui hänen kuolemaansa asti 55-vuotiaana. Tänä aikana hän pukeutui
vain valkoisiin eikä koskaan poistunut huoneestaan.

Kuten nykypäivän hikikomorit, myös Dickinson tarvitsi eristäytymiselleen 
mahdollistajan – perheensä tuen. Hänen hyvä yhteiskunnallinen asemansa
antoi hänelle etuoikeuden vetäytyä. Dickinson ei ottanut vieraita vastaan
ja eristäytymisen äärimmäisyyttä kuvaa se, ettei hän osallistunut edes isänsä 
hautajaisiin, joita vietettiin perheen olohuoneessa.

 

Vaikka Dickinson eristäytyi maailmasta, hän ei ollut täysin yksin.
Hän piti yhteyttä ystäviinsä kirjeiden kautta. Ironista on, että Dickinson
kirjoitti runoja kirjekuoriin, jotka hän oli saanut, mutta joita ei koskaan
osoittanut kenellekään muulle kuin itselleen. On mahdollista, että
Dickinson nautti kirjekuorien rajoituksista – mutta myös niiden tarjoamista
nerokkaista mahdollisuuksista, joita vain hän itse koki ja ymmärsi.

Dickinsonilta julkaisiin vain muutamia runoja hänen elinaikanaan,
ja nekin julkaistiin useimmiten muokattuina ja ilman Dickinsonin
suostumusta. Kirjaformaattiin runoilija suhtautui kielteisesti.
Runoissa runsaiden ajatusviivojen ja isojen alkukirjainten käytöllä
hänen ajatellaan tavoitelleen sitä, mitä sanat yksin eivät riitä kuvaamaan.
Ajatusta sanan takana. Kenties näin.

Runot The Soul selects her own Society, This is my Letter to the World,
The Brain – is wider than the Sky ja I felt the Funeral in my Brain 
heijastavat Dickinsonin omintakeista kritiikkiä elämästä, olemisesta
ja siitä, miten kohdata kuoleman asettamia rajoja, jos ollenkaan. 

Runoilijan vetäytymisen syyt ovat meille yhä arvoitus.

Kiitos blogini lukemisesta.
Kiitos ajastasi – pidetään toisistamme huolta. 💚

Emily Dickinson’s (1830–1886) mysterious poet persona has fascinated

scholars for generations. Her poems are multifaceted: seemingly playful
yet profound and ingenious. Readers find comfort, strength, and elements
that nurture the mind within her work. Across cultural and temporal boundaries,
Emily Dickinson is one of the most beloved poets of all time.

There has been much speculation about Dickinson’s possible mental
health issues. Her reclusiveness began in 1864 when she was around
30 years old and continued until her death at 55. During this time, she wore
only white and never left her room.

Like today’s hikikomori, Dickinson also needed a facilitator for her isolation
– her family’s support. Her good social standing provided her with the
privilege to withdraw. Dickinson did not receive visitors, and the extremity
of her seclusion is illustrated by the fact that she did not even attend her
father’s funeral, which was held in the family living room.

Although Dickinson isolated herself from the world, she was not entirely
alone. She maintained contact with her friends through letters. Ironically,
Dickinson wrote poems on the envelopes she received, which she never
addressed to anyone but herself. It is possible that Dickinson enjoyed the
limitations of the envelopes – while also relishing the ingenious possibilities
they offered, which only she could experience and understand.

Only a few of Dickinson’s poems were published during her lifetime,
and those were often altered and published without her consent.
The poet had a negative view of the book format. With the abundant use
of dashes and capital letters in her poems, it is thought that she aimed
to convey what words alone could not express – the thoughts behind the words.
Perhaps so.

The poems The Soul selects her own Society, This is my Letter to the World,
The Brain – is wider than the Sky, and I felt a Funeral, in my Brain
reflect Dickinson’s unique critique of life, existence, and how to confront
the limits imposed by death, if at all.

The reasons for the poet’s withdrawal remain a mystery to us.

Thank you for reading my blog.
Thank you for your time – let's take care of each other. 💚

SOURCES
https://www.emilydickinsonmuseum.org/emily-dickinson/biography/special-topics/1336-2/
Images: Google Image Search, free to use.

In the English version of this blog, ChatGPT (version GPT-4.0) has been utilized.