Syrjäytyminen – ja siitä puhuminen
Suomen "syrjäytyminen" on vahva ja latautunut termi, joka viittaa yksilön epäonnistumiseen ja ulkopuolelle jäämiseen. Sen sijaan ruotsin "marginalisering" ja "utanförskap", englannin "social exclusion" ja "at-risk youth", kuten myös ranskan "exclusion sociale" ja "marginalisation", luovat neutraalimpia ja vähemmän leimaavia käsityksiä syrjäytymisestä. Vähemmän leimaavia ovat myös saksalaiset "soziale Ausgrenzung" tai "Marginalisierung". Nämä kielet korostavat yhteiskunnallista ilmiötä, johon voidaan vaikuttaa, ja ne luovat tilaa toivolle ja muutokselle. Näiden sanojen etymologia ei siis kuvaa syrjäytymistä peruuttamattomana tilana, vaan prosessina, johon voidaan puuttua. Mutta Suomessa Suomen kielessä ”syrjäytyminen” on raskas ja latautunut sana. Kun puhumme syrjäytyneestä nuoresta, se tuo eteemme ongelmia, joissa on kouluun kiinnittymisen vaikeutta, työttömyyttä, yksinäisyyttä, näköalattomu...