Voiko puhe syrjäyttää? Kenen ääni jää ulkopuolelle?
Puhe ei ole vain neutraali kuvaus todellisuudesta. Se on myös vallankäyttöä. Sanat muovaavat sitä, miten ilmiöt ymmärretään, ketä pidetään vastuullisena ja millaisia ratkaisuja pidetään mahdollisina. Hallinnolliset asiakirjat heijastavat usein virkakoneiston ja päätöksenteon näkökulmia. Lehtijutut välittävät laajempia, arkisia tapoja puhua nuorista ja heidän elämäntilanteistaan. Kumpikaan ei ole sattumanvaraista. Kielenkäyttö toimii työkaluna, jolla ohjataan ajattelua ja päätöksentekoa. On merkitystä sillä, miten nuorten tilanteista puhutaan ja millaisia merkityksiä puheessa tuotetaan. Argumentaatio ja retoriikka eivät vain kuvaa todellisuutta, ne rakentavat sitä. Ne voivat kaventaa ymmärrystä, mutta ne voivat myös avata uusia näkökulmia. Tutkijan – ja miksei meidän kaikkien – tehtävänä on ajoittain pysähtyä katsomaan kielen taakse. Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä? Kuka puhuu, kenelle ja millä seurauksilla? Julkisessa keskusteluss...