Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä

 English version below Tapaat tutun ihmisen pitkästä aikaa ja aurinkoinen hymy nousee kasvoillesi. – No mutta hei! Mitä sulle kuuluu? Vaistomaisesti odotat yhtä ihastunutta kohtaamista, ja usein se sitä onkin – ainakin hetken. Vaihdetaan muutama sana, todetaan ettei olla nähty vähään aikaan, ja yritetään paikantaa milloin viimeksi. Sitten se tulee. Kotiin tässä menossa. Perhe odottaa autossa. Palaveri alkoi minuutti sitten. Elämää ehdittävänä aina johonkin. Tai koetat soittaa ystävälle, joka sitten lopulta vastaa viestillä, koska ei ehdi puhua. Palataan paremmalla ajalla. Kuva: Pexels, senanur ulusoy Kuinka monta kertaa kiire on tullut väliin? Eikä siinä mitään – kiire pitää projektit kasassa. Silti jää kysymys: mitä me oikeastaan menetämme, kun kiireestä tulee oletusarvo? Kiire ei ole vain ajan puutetta. Se on tapa olla kohtaamatta.       Kuva: Scot D. Clary, Linkedin. Martin Heidegger  kirjoitti, että ihminen ei ole ensisijaisesti kiireinen olento, vaan se...

Reilusti vuosi tohtorikouluttavana takana. Ja jää sitä vissiin tulevillekki vuosille. Erityisesti tuntuu mahevalta, että ensimmäine paperi on päästetty etteenpäin. Tuoreeks terveeks, tulis nyt ees tulevaks vuueks. Ei pijä liikaa huokasta. Mutta kyllähä se kieltämättä helepottaa. Monta esitystäki on jo pijetty. Ainaki kolome.   Just. 🙈 Ehkä siittä sen ten minutes (seconds) seleviijää. Seuraavaks pitäs löytää nuoria, jokka halluis iha vappaaehtosesti osallistua haastattelututkimukseen.  Et nää sattus tietämään? Mukavaha se olis luvata osallistumispalikkijotaki, mutta tullee se verottaja siihenki välliin. Jotaki😄 Kiitos ku lukkiit tähä asti. Ollaa kohta puolivälisä. 👍 Tässä yks pääsijäisen päivä (ku en viittiny myötääsä lukija)  selasin vaa tietokonetta. Tullu vuojen aikana eräski tiedosto ladattua. Tuli vastaan jenna.docx. Ja sehä oliki l ö y t ö. Rauhala avvautu mulle iha että whaat?? Mite mää en oo ite tätä näin älynny. No, parempi nyt ku ei nyttenkään. Siinäpä ne o...