Magnolia − Whispers Within − Kuiskauksia Sisältä − Part 1

In English below.

Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä.

Kirjoitan neljännessä postauksessani perimmäisestä kysymyksestä, joka on ollut minulle runoilijan matkallani yksi keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja innoittajista, mutta jota on mielenkiintoista lähestyä myös fenomenologian silmälasien takaa.

En ole juuri mitään,
ajatusteni tuoma,
elämän viemä,
ja vailla yhtään laistani,
sillä yksin on jokainen,
sillä jokainen on mysteeri itselleen.

Vähänpä olen,
kaksi kaipaavaa kättä,
jotka kohottuvat sydämestäni,
kumpikin eri suuntiin,
kumpikin etsien omaansa,
koskaan löytämättä.

Unieni vertainen,
arvoituksin puettu,
kaksi silmää maailman sumussa,
kaksi satua, jotka ammoin olivat yhtä,
kenties niin.

Ihminen on aina etsinyt vastausta kysymykseen ”Kuka minä olen?
Matka on pitkä.
Se on tarpeellinen ja turha, kaunis ja kipeä.

Kysymys on ollut kautta aikain keskeinen tieteelle, taiteelle ja uskonnoille.
Tarkasteltua on työstetty sisäisen pohdinnan, itsetutkiskelun, henkisen harjoituksen,
rituaalien, taiteen, filosofian, historian ja kulttuuriperinteenkin näkökulmista.
Yksi on varmaa: yksinäisyyden kokemus.
Järkkymätön ja viaton, ikuinen olemassaolon mysteeri.

Fenomenologia käsittelee kysymystä tutkimalla ihmisen subjektiivista kokemusta,
tietoisuutta itsestään ilman ennakko-oletuksia.
Se pyrkii paljastamaan ne ilmiöt, joita ihminen kokee itsensä suhteen, ”olemassa olijana”.
Ilmaus ei ole kaukana runoilijoiden ”kanssakulkijoista” tai ”sisarsieluista”.
Pääsemme lähemmäksi vastausta, kun tulemme tietoiseksi omasta vuorovaikutuksestamme
suhteessa ympäristöön.

Vaikka taide, esimerkiksi juuri runous, voi tarjota syvällisen ja intuitiivisen
lähestymistavan kysymykseen "kuka minä olen",
eroaa se fenomenologisesta tulkinnasta siinä mielessä,
että se voi olla subjektiivisempi ja monitulkintaisempi.
Taide ilmaisee usein yksilön ainutlaatuista kokemusta identiteetistä,
mutta se vaihtelee katsojan, kuulijan tai lukijan mukaan.
Kauneus on katsojan silmässä.

Mitä vielä olen?
Häivähdys menneestä,
magnolian kukkia,
sitten tomua.

Voit kuunnella säveltäjä Juha Lehmuksen lohdullisen ja kauniin sävellyksen suomenkieliseen runooni 'Kuiskauksia sisältä', jonka löydät postauksen lopussa.

Kiitos blogini lukemisesta.
Kiitos ajastasi – pidetään toisistamme huolta. 💚

 

Dear reader, you are warmly welcome to follow my blog where I address social exclusion in its various forms: loneliness, otherness, marginalization, and withdrawal.

In my fourth post, I am writing about the ultimate question, which has been one of the central guiding lights and inspirations for me on my journey as a poet, but which is also interesting to approach through the lens of phenomenology.

I am hardly anything,
brought forth by my thoughts,
and swept away by life,
and without any of my kind,
for each is alone,
for each is a mystery to themselves.

I am little indeed,
two longing hands,
reaching from my heart,
each in a different direction,
each seeking its own,
never to be found.

Like my dreams,
clothed in enigmas,
two eyes in the mist of the world,
two tales that once were one,
perhaps.

Throughout history, humans have always sought an answer to the question "Who am I?"
The journey is long.
It is both necessary and futile, beautiful and painful.

This question has been central to science, art, and religion throughout time.
It has been explored through introspection, self-examination, spiritual exercises,
rituals, art, philosophy, history, and cultural heritage.
One thing is certain: the experience of loneliness.
Unwavering and innocent, an eternal mystery of existence.

Phenomenology approaches the question through examining the subjective experience
of human consciousness, awareness of oneself without presuppositions.
It seeks to reveal the phenomena that a person experiences in relation to themselves,
"as an 'existent'." The expression is not far from the poets' "fellow travelers"
or "kindred spirits." We come closer to an answer as we become aware of
our own interaction in relation to the environment.

Although art, such as poetry in particular, can offer a profound and intuitive
approach to the question "who am I,"
it differs from the phenomenological interpretation in the sense
that it can be more subjective and open to multiple interpretations.
Art often expresses the individual's unique experience of identity,
but it varies according to the viewer, listener, or reader.
Beauty lies in the eye of the beholder.

What else am I?
A hint of the past,
magnolia blossoms,
then dust.

Thank you for reading my blog.
Thank you for your time – let's look out for each other. 💚

You can listen to composer Juha Lehmus's composition below, where he captures the message of my Finnish poem in a comforting and beautiful manner.