Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä

  Puhe ei ole vain neutraali kuvaus todellisuudesta. Se on myös vallankäyttöä. Sanat muovaavat sitä, miten ilmiöt ymmärretään, ketä pidetään vastuullisena ja millaisia ratkaisuja pidetään mahdollisina. Hallinnolliset asiakirjat heijastavat usein virkakoneiston ja päätöksenteon näkökulmia. Lehtijutut välittävät laajempia, arkisia tapoja puhua nuorista ja heidän elämäntilanteistaan. Kumpikaan ei ole sattumanvaraista. Kielenkäyttö toimii työkaluna, jolla ohjataan ajattelua ja päätöksentekoa. On merkitystä sillä, miten nuorten tilanteista puhutaan ja millaisia merkityksiä puheessa tuotetaan. Argumentaatio ja retoriikka eivät vain kuvaa todellisuutta, ne rakentavat sitä. Ne voivat kaventaa ymmärrystä, mutta ne voivat myös avata uusia näkökulmia. Tutkijan – ja miksei meidän kaikkien – tehtävänä on ajoittain pysähtyä katsomaan kielen taakse. Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä? Kuka puhuu, kenelle ja millä seurauksilla? Julkisessa keskusteluss...

LÄHTEET Aaltonen, S., Kivijärvi, A., & Myllylä, M. (2019). Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi.  Yhteiskuntapolitiikka, 84 (3), 301–331.  Backman, J. (2023). Situationaalinen säätöpiiri: Rauhalan filosofinen kädenjälki. Teoksessa V. Tökkäri (toim.),  Kokemuksen tutkimus V: Lauri Rauhala 100 vuotta  (s. 73–102). Lapland University Press.           Happonen, K., & Kiilakoski, T. (toim.). (2024).  Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024 . Nuorisotutkimusseura & Valtion nuorisoneuvosto.  https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2025/03/nuorisobarometri-2024.pdf   Hareven, O., Kron, T., Roe, D., & Koren, D. (2024). First-hand reports of prolonged social withdrawal: contributing factors, experiences, and change processes.  Mental Health & Social Inclusion ,  28 (5), 637–647.  https://doi-org.ezproxy.jyu.fi/10.1108/MHSI-05-2023-0055 ...

In English below. Suomessa on arvioiden mukaan 50 000–70 000 nuorta, jotka ovat syrjäytymisvaarassa. He eivät useinkaan näy tilastoissa tai palvelujärjestelmissä, eivätkä välttämättä koe itseään syrjäytyneiksi – he vain vetäytyvät yhteiskunnasta hiljaisesti, elämänmuotona. Osa heistä uupuu suorituspaineiden alla. Tutkimuksessani tarkastelen tätä vetäytymistä nuorten näkökulmasta: mitä merkitsee, kun yhteys ympäröivään maailmaan katkeaa ja komeroitumisen kaltaiset ilmiöt yleistyvät nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, erityisesti pandemian jälkeen. Sosiaalinen syrjäytyminen ei ole vain henkilökohtainen tragedia, vaan myös yhteiskunnallinen huolenaihe. Se on monimutkainen prosessi, joka usein jää tunnistamatta. Nuoret voivat käyttää vetäytymistä selviytymiskeinona sen sijaan, että he määrittelisivät itsensä syrjäytyneiksi. Hikikomori-ilmiö – kotiin vetäytyminen ja sosiaalisten kontaktien välttely – on yksi ilmentymä tästä. Photo by Jr Korpa on Unsplash. Väitöskirjani koostuu kolmesta kva...

Filosofi, matemaatikko ja sosiologi matkustivat kerran junassa Skotlannissa. He näkivät laitumella mustan lampaan. "Kaikki Skotlannin lampaat ovat mustia", sanoi sosiologi. "Skotlannissa on ainakin yksi musta lammas", korjasi matemaatikko. "Yhdellä lampaalla Skotlannissa näyttää olevan musta puoli", totesi filosofi. Kuva:  Reetdachfan. Pixabay. Tämä klassinen anekdootti, jota muun muassa Belk (2012) käyttää kuvaamaan teorianmuodostuksen ongelmia, havainnollistaa, kuinka samasta havainnosta voidaan tehdä eritasoisia ja -laatuisia johtopäätöksiä – riippuen siitä, millaiset oletukset ja viitekehykset ohjaavat tarkastelua. Havainto ei ole totuuden tae, eikä näkyvä kerro kaikkea. Tämä on tärkeää muistaa, kun pohdimme suomalaisten nuorten syrjäytymisen taustalla esimerkiksi vuorovaikutuksen, keskittymisen tai kognitiivisten taitojen heikentymiseen viittaavia prosesseja, ajankohtaisimmillaan nyt vaikkapa puhelinkäyttäytymisen kannalta. Jospa nyt minäkin teleportt...

  Suomen "syrjäytyminen" on vahva ja latautunut termi, joka viittaa yksilön epäonnistumiseen ja ulkopuolelle jäämiseen. Sen sijaan ruotsin "marginalisering" ja "utanförskap", englannin "social exclusion" ja "at-risk youth", kuten myös ranskan "exclusion sociale" ja "marginalisation", luovat neutraalimpia ja vähemmän leimaavia käsityksiä syrjäytymisestä. Vähemmän leimaavia ovat myös saksalaiset "soziale Ausgrenzung" tai "Marginalisierung". Nämä kielet korostavat yhteiskunnallista ilmiötä, johon voidaan vaikuttaa, ja ne luovat tilaa toivolle ja muutokselle. Näiden sanojen etymologia ei siis kuvaa syrjäytymistä peruuttamattomana tilana, vaan prosessina, johon voidaan puuttua. Mutta Suomessa Suomen kielessä ”syrjäytyminen” on raskas ja latautunut sana. Kun puhumme syrjäytyneestä nuoresta, se tuo eteemme ongelmia, joissa on kouluun kiinnittymisen vaikeutta, työttömyyttä, yksinäisyyttä, näköalattomu...