Luommeko ikään kytkettyjä haavoittavuuksia?

 

Mitä sinulle tulee nuoruudesta mieleen, ensimmäiseksi?

Minulle tulee mieleen Nuoruustango – Anu Kaipaisen 15-vuotiaana kirjoittama runo,
jonka Kaj Chydenius ihanasti sydämiimme asti sävelsi.
Nuoruus on siinä jotain kaunista, kiihkeää ja ainutkertaista.
Aikaa, jolloin tullaan omaksi itsekseen.

 


Toisekseen minulle tulee mieleeni rakkaan tyttäreni ja hänen armaansa häät viime viikonlopulta.
Miten kauniita he ovatkaan, miten rakastuneesti ja kaiken näkevin,
vilpittömin silmin toisiaan katselevat.
Onnesta pakahtaa äidin sydän.

Kolmannekseen olen viime kevään ja kuluneen kesän aikana alkanut pohtia nuoruutta 
yhteiskunnallisesta näkökulmasta, erityisesti kohtaamisen
ja nuorille suunnattujen palvelujen kautta.

Olen haastatellut nuoria heidän syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden kokemuksistaan.
Näissä kohtaamisissa on noussut esiin kysymyksiä, joita olisi syytä pysähtyä pohtimaan, 
etenkin päätöksenteon tasolla.

18-vuotias on Suomessa täysi-ikäinen ja samalla nuorisolain tarkoittama nuori alle 29-vuotiaaksi asti. 

Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?

Nuoret ovat tuoneet esiin hienovaraista huolta siitä, miten nuoruuteen liittyvä
"ns. yläikäraja" vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa tulla kohdatuksi. 

Ajatellaan nuorta, joka ei ole työssä tai koulutuksessa, jonka sosiaaliset verkostot ovat heikot
ja jonka perhe ja läheiset saattavat asua kaukana toisella paikkakunnalla,
tai läheisiä ei kenties ole lainkaan.

Mihin silloin mennään?
Missä viettää aikaa?
Miten rakentuu päivän rytmi ja tunne siitä, että kuuluu johonkin?

Kävely on ilmaista, mutta perin yksinäistähän se on.

Mitä tapahtuu, kun paikka, jossa on voinut tulla kohdatuksi, harjoitella arjen taitoja
ja saada strukturoitua ohjausta, ei enää olekaan "mun paikka"?

Kun ei ole matalan kynnyksen turvallista aikuista vierellä kulkemaan?

Ikä ei riitä kertomaan siitä, missä vaiheessa ihminen on elämässään tai millaista tukea hän tarvitsee.
Yksi 30-vuotias voi olla hyvinkin itsenäinen, toinen voi tarvita edelleen paljon
konkreettista turvaa ja huolenpitoa. 

Ikärajoja tarvitaan palvelujen järjestämiseen. Mutta jos ihminen kasvaa ulos palvelun ikärajasta
ennen kuin hän on kasvanut ulos tuen tarpeesta, mitä silloin tapahtuu?

Ehkä meidän pitäisi kysyä:

Luommeko ikään kytkettyjä haavoittavuuksia?

Nuoruus ei ole tietty määrä vuosia. Se on matka kohti itsenäisyyttä
– ja tämän matkan tahti on jokaisella erilainen.


Kiitos, että luit blogini.
Pidetään huolta toisistamme ja muistetaan kysyä: mitä sinulle kuuluu? 💚


Lähteet
Holhoustoimilaki 442/1999, 2 §
Nuorisolaki 1285/2016, 3 §

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ennen minua oli äiti – matkalla mukana

Kuva
Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen toiseuden monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta, tänä vuonna helmikuussa, kirjoitin samanaikaisesti ja kaikin käpälin  tutkimussuunnitelmaa nuorten syrjäytymisen tutkimusta varten.  Ajattelin, että blogin kirjoittaminen innostaisi minua tutkimussuunnitelman hiomisessa ja pitäisi vireessä. Näin on käynytkin, ainakin omasta mielestäni. Lähdin liikkeelle henkilökohtaisista kokemuksista. Miksi ei, koska fenomenologinen  lähestymistapa on tutkimukseni ydintä. Syrjäytyminen on aiheena minulle tärkeä myös sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Kirjoittaminen on auttanut jäsentämään ajatuksiani ja lähestymään teemaa omasta näkökulmastani. Pohdiskeluissa olen toisinaan ”syrjäytynyt” myös muille lakeuksille, kuten Emily Dickinsonin runojen kääntämisen ääreen. Sekin käy. Tammikuussa nyt aloitan virallisesti jännittävän ja uuden elämänvaiheen: väitöskirjatyöni Jyväskylän yliopistossa. Olen ollut onnekas – taivaankappaleet ova...
Read more »

Voiko puhe syrjäyttää? Kenen ääni jää ulkopuolelle?

Kuva
  Puhe ei ole vain neutraali kuvaus todellisuudesta. Se on myös vallankäyttöä. Sanat muovaavat sitä, miten ilmiöt ymmärretään, ketä pidetään vastuullisena ja millaisia ratkaisuja pidetään mahdollisina. Hallinnolliset asiakirjat heijastavat usein virkakoneiston ja päätöksenteon näkökulmia. Lehtijutut välittävät laajempia, arkisia tapoja puhua nuorista ja heidän elämäntilanteistaan. Kumpikaan ei ole sattumanvaraista. Kielenkäyttö toimii työkaluna, jolla ohjataan ajattelua ja päätöksentekoa. On merkitystä sillä, miten nuorten tilanteista puhutaan ja millaisia merkityksiä puheessa tuotetaan. Argumentaatio ja retoriikka eivät vain kuvaa todellisuutta, ne rakentavat sitä. Ne voivat kaventaa ymmärrystä, mutta ne voivat myös avata uusia näkökulmia. Tutkijan – ja miksei meidän kaikkien – tehtävänä on ajoittain pysähtyä katsomaan kielen taakse. Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä? Kuka puhuu, kenelle ja millä seurauksilla? Julkisessa keskusteluss...
Read more »

Kärsimyskukka – The Passion flower

Kuva
Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä. Japanin hikikomorit paljastavat, millaista on olla hylkiö ja eristäytyä muista . Kannan huolta kotiin jäävistä nuorista. Kannan huolta palvelutalojen yksinäisistä vanhuksista. Kannan huolta ja vastuuta polarisoituvasta, eriarvoisuutta lisäävästä yhteiskunnasta. Kannan huolta ja myötähäpeää maailmasta, jonka kansalaisina moninaisten ja yhtäkkisten uhkien alla elämme.   Gazassa konflikti vaatinut lähes 2400 lapsen hengen. Medioissa käytäviä keskusteluja johtavat toisaalta ammattihenkilöt, toisaalta epäkurantit, ulkoapäin seuraavat tahot. Keskusteluihin osallistuvat myös huolestuneet vanhemmat ja omaiset. Koen sijoittuvani näihin kaikkiin ryhmiin, mutta viimeisen arvion, arvoisa lukijani, pyydän sinulta. Kiitän, että jaksoit lukea tänne asti. Pyrin kirjoittamaan selkeästi ja lyhyest...
Read more »