Voiko puhe syrjäyttää? Kenen ääni jää ulkopuolelle?

 

Puhe ei ole vain neutraali kuvaus todellisuudesta.
Se on myös vallankäyttöä.
Sanat muovaavat sitä, miten ilmiöt ymmärretään, ketä pidetään vastuullisena
ja millaisia ratkaisuja pidetään mahdollisina.

Hallinnolliset asiakirjat heijastavat usein virkakoneiston ja päätöksenteon näkökulmia.
Lehtijutut välittävät laajempia, arkisia tapoja puhua nuorista ja heidän elämäntilanteistaan.
Kumpikaan ei ole sattumanvaraista.

Kielenkäyttö toimii työkaluna, jolla ohjataan ajattelua ja päätöksentekoa.
On merkitystä sillä, miten nuorten tilanteista puhutaan
ja millaisia merkityksiä puheessa tuotetaan.

Argumentaatio ja retoriikka eivät vain kuvaa todellisuutta, ne rakentavat sitä.
Ne voivat kaventaa ymmärrystä, mutta ne voivat myös avata uusia näkökulmia.

Tutkijan – ja miksei meidän kaikkien – tehtävänä on ajoittain pysähtyä katsomaan kielen taakse.
Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä?
Kuka puhuu, kenelle ja millä seurauksilla?

Julkisessa keskustelussa syrjäytyminen esitetään usein normatiivisena ongelmana,
johon liitetään sangen yksinkertaistavia ratkaisuja.

"Menkää töihin! On sitä ennenkin pärjätty!"

Monimutkaiset elämäntilanteet typistyvät yksilön valinnoiksi tai moraalisiksi velvoitteiksi, 
jolloin rakenteelliset, sosiaaliset ja kokemukselliset ulottuvuudet jäävät katveeseen.

Mutta puhe voi myös avata mahdollisuuksia ja tukea toimijuutta.
Eikö totta?
Polkuja on monenlaisia.

"Vaikka minä puhuisin..."

Maailman nuorten raportit ja ajankohtaiset tutkimukset osoittavat, 
että stigma ja eriarvoisuus lisäävät nuorten ulkopuolisuuden kokemuksia ja heikentävät hyvinvointia.
Tämä ei ole vain tilastollinen havainto, vaan osa laajempaa tapaa määritellä,
keitä nuoret ovat ja millaista tulevaisuutta heiltä odotetaan.

Haimme töitä. "Keräsimme risuja". Kuinkas kävikään?

Korkeakoulutuskaan ei nykytilanteessa automaattisesti suojaa ulkopuolisuuden kokemuksilta.
Epävarmuus koskettaa monia – eri tavoin, eri lähtökohdista.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa syyllisiä, vaan kutsua tarkastelemaan sitä,
millaista todellisuutta puheellamme rakennamme,
millaisia ovia puheemme avaa
ja mitkä se huomaamatta sulkee.

Voihan puhe myös kannustaa, sanoilla on suuria voimia.

Puhutaan toisillemme lempeästi, rakkaudella.
Pidetään huolta siitä, ettemme puheellamme tallaa niitä polkuja,
joita pitkin nuoret yrittävät kulkea.

Hyvää Uutta Vuotta 2026, kiitos että luit blogini! ✨

Pidetään huolta toisistamme. 💚

Lähteet

East Asia Forum: Young women in South Korea are politically active but still marginalised
https://eastasiaforum.org/2025/08/06/young-women-in-south-korea-are-politically-active-but-still-marginalised/

Me Naiset (14.6.2023): Syrjään jätetty
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009633479.html

United Nations: World Youth Report 2025
https://social.desa.un.org/publications/world-youth-report-2025