Lemmikki – Forget-me-not – Part 1

In English below.

 

Arvoisa lukija, olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan blogiani, jossa käsittelen syrjäytymistä eri muodoissaan: yksinäisyyttä, toiseutta, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä.

Kirjoitan tässä toisessa kirjoituksessani yksinäisyydestä.
Kirjoitan yksinäisyyden kokemuksesta niin kuin minä olen sen oman kokemuspiirini, maailmanhavaintojen pohjalta tähän mennessä havainnut.
Kokemukset muokkaavat ihmistä.

"Kolme pointtia" (lainatakseni uutta Suomen presidenttiä 😊)

1) Elämä on havaintoja, kohtaamisia.
2) Olemme olemassa suhteissa toisiimme.
3) Tarvitsemme toisiamme.

Yksinäisyys on harvoin itsevalittua. Yksinäisyyden ajatellaan olevan seurausta ulkoisista syistä. Tämä on loogista. Jo ennen syntymää olemme sidoksissa toiseen ihmiseen, äitiimme. Syntymän jälkeen tarvitsemme läheisten hoivaa ja huolenpitoa. Tarve vaihtelee, mutta jatkuu läpi elämän. Ja lopussa, meidät saatellaan toiselle puolen jälleennäkemisen toivossa. 

Yksinäisyys ei kuulu ihmisyyteen.

                           Lemmikki. Myosotis. Kuva: Göran Horvat, pixabay.

Mutta yksinäisyys ei ole aina pahasta. Ajoittainen yksinäisyyden kokeminen on välttämätöntä esimerkiksi aikuiseksi kasvamisen ja itsetuntemisen tiellä. Viipyminen itsensä seurassa on usein  tärkeätä myös eheytymisen kannalta.

Yksinäisyys voi olla myös lähde ja tila luovan työn tekijöille. Luovuutta tutkinut Mihaly Csikszentmihalyi on havainnut, että ihmisten, joiden on vaikea viettää aikaa yksin ja löytää hyvää yksinäisyydestä, voi olla vaikea kehittää luovuutta. Toisaalta, luovat ihmiset eivät ole sen yksinäisempiä kuin muutkaan, mutta he osaavat käyttää yksinäisyyttä voimavaranaan. (Svendsen, 2017, s. 119.)

Monelle yksinäisyyden kokemukset ovat kuitenkin täysin uusia ja yllättäviä tilanteita.
Ne tekevät kipeää.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti.

Lauri Rauhalan (2009, s. 49) holistisen ihmiskäsityksen mukaan kyse on ihmisen tajunnallisuudesta ja kokemisen kokonaisvaltaisuudesta, siitä, mitä todellisesti, aineellisesti ja konkreettisesti tapahtuu. Tämä kokemus ei ole yhtään vähemmän kuin maailmankuvamme, joka puolestaan muodostuu kulloinkin tarkastelun kohteena olevista merkityssuhteista.

Merkityssuhteista?
Siis niistä tekijöistä ja asioista, jotka merkitsevät, ja joilla on väliä?

Emily Dickinson kirjoittaa kirjeen maailmalle ja samalla toteaa: minulle tosin et koskaan vastannut. Runoilija eristäytyi lopulta maailmasta. Se oli hänen valintansa. Hän pukeutui valkoisiin ja sulkeutui kotiinsa. Elinaikanaan häneltä julkaistiin seitsemän runoa.

Yksinäisyys on osa ihmisluontoa. Tahtoisin tulkita, että Emily kirjoitti juuri tämän luonnollisuuden puolesta ja pyysi maailman lempeää tuomiota. 

Päätän kirjoitukseni käännökseeni Emilyn runosta Some keep the Sabbath going to Church. Pidän runoa kauniina kuvauksena siitä seesteisestä yksinäisyydestä ja toisaalta omaehtoisuudesta ja voimasta, jolla runoilija maailmaansa koki.

Olen kääntänyt runon 2021, ja sen on säveltänyt Juha Lehmus. Jos haluat voit
kuunnella sävellysvideon aivan blogin lopussa.

MENEVÄT KIRKKOON SAPATTINA

(236)

Menevät kirkkoon sapattina – 
vaan minä kotiin jään.
Ja kuorona on varpunen
ja puutarha päällä pään.

Pukevat messupaitojaan – 
tämä siivet levittää.
Ja kirkonkelloista välittämättä
oma suntio visertää.

Jumala saarnaa, tietysti –
ei pitkästi kuitenkaan.
Siis, en taivaaseen tulisi viimein, vaan
olen jo parhaillaan.  

Emily Dickinson, 1864.
Suom. Aunimarjut Kari, 2021.
Säv. Juha Lehmus, 2021.

Kiitos blogini lukemisesta.
Kiitos ajastasi – pidetään toisistamme huolta. 💚

 

Dear reader, you are warmly welcome to follow my blog where I address social exclusion in its various forms: loneliness, otherness, marginalization, and withdrawal.

In this second post, I delve into the topic of loneliness. I write about the experience of loneliness as I have perceived it through my own scope of experiences and observations of the world thus far. Experiences shape individuals.

”Three key points” (as our new President would say 😊)

1) Life is a collection of observations and encounters.
2) We exist in relation to each other.
3) We need one another.

Loneliness is seldom a voluntary choice. It is often considered a consequence of external factors, which is logical. Even before birth, we are connected to another person – our mother. After birth, we require care and nurturing from close ones. The need varies but persists throughout life. And in the end, we are escorted to the other side with words of hope for reunion. 

Loneliness does not belong to humanity.

    Forget-me-not. Myosotis. Photo: Göran Horvat, pixabay.

But loneliness is not always a negative experience. Occasional moments of loneliness are necessary on the path to adulthood and self-awareness – a chance to linger in one's own company. Spending time with oneself is often important for the sake of healing.

For some, loneliness can serve as a source and space for creative work. Mihaly Csikszentmihalyi, who has explored creativity, notes that individuals who struggle to spend time alone and find solace in solitude may find it challenging to develop creativity. On the other hand, creative individuals are not necessarily lonelier than others, but they know how to harness loneliness as a source of strength (Svendsen, 2017, p. 119).

However, for many, experiences of loneliness are completely new and painful situations.

Thank you for reading this far.

According to Lauri Rauhala's (2009, p. 49) holistic view of humanity, this involves the consciousness of a person and the totality of the experience, what actually, materially, and concretely occurs. This experience is no less than our worldview, shaped by the meaning relationships being examined at any given moment.

Meaning relationships?
In other words, the factors and things that matter and hold significance?

Emily Dickinson writes a letter to the world and simultaneously remarks: you never wrote to me. The poet eventually isolated herself from the world. It was her choice. She dressed in white and closed herself off at home. During her lifetime, only seven of her poems were published.

Loneliness is a part of human nature. I would interpret that Emily wrote for the sake of this very natural aspect and sought the world's gentle judgment.

I conclude my essay with Emily's poem, Some keep the Sabbath going to Church. I find the poem to be a beautiful depiction of that serene loneliness and, on the other hand, of self-determination and the power with which the poet experienced her world. 

The Finnish poem is my own translation from 2021. The poem has been composed by Juha Lehmus. If you want, you can listen to the composition video right at the end of the blog.

SOME KEEP THE SABBATH GOING TO CHURCH

(236)

Some keep the Sabbath going to Church –
I keep it, staying at Home –
With a Bobolink for a Chorister –
And an Orchard, for a Dome –

Some keep the Sabbath in Surplice –
I, just wear my Wings –
And instead of tolling the Bell, for Church,
Our little Sexton – sings.

God preaches, a noted Clergyman –
And the sermon is never long,
So instead of getting to Heaven, at last –
I’m going, all along.

Emily Dickinson, 1864.

Thank you for reading my blog.
Thank you for your time – let's look out for each other. 💚

SOURCES

Rauhala, L. (2009). Henkinen ihminen. Gaudeamus.
Svendsen, L. (2017). Yksinäisyyden filosofia. Docendo Oy.
In the English version of this blog, OpenAI ChatGPT (version GPT-3.5) has been utilized.